Viikon ilmiö: Mentaalitilinpito

Maaliskuussa käymme läpi rahaan liittyviä valintamuotoilun ja käyttäytymistaloustieteen ilmiöitä. Tämän blogisarjan aloittaa mentaalitilinpito, joka on englanniksi pykälän verran lingvistisesti jouhevampi “mental accounting”. Ilmiön ensimmäisiä tutkijoita on kukas muukaan kuin jo aiemmistakin kirjoituksista tuttu, taloustieteen Nobel-voittaja Richard Thaler.

Mentaalitilinpito arjessamme

Mistä mentalistien puuhasta on todella kyse? Itse asiassa ilmiö on hyvin arkipäiväinen, mitä tulee ajatteluun rahasta. Mentaalitilinpito on yksinkertaisimmillaan vähän kuten päänsisäisen budjettikeskustelun pitämistä: “Tämän verran käytetään ruokakauppaan tässä kuussa”, “Palkasta menee kuntosalikorttiin ja uusiin lenkkareihin 200 € ja loppu jää laskuille” tai “Janin rahastoon siirretään kuukausittain 40 €”.

Pään sisällä tapahtuu se, miten ennen taloutta pidettiin konkreettisemmin: saatiin palkka käteisenä, osa siirrettiin sukanvarteen, osa kauppaostoksia varten ja mahdollinen ylimääräinen huvikassaan. Suurin osa jakaa kuukausittaista tuloansa (palkkaa, bonuksia, etuuksia, pääoman tuottoa jne.) tällaisilla malleilla, koska rahaa ei ole käytettävissä loputtomiin ja siksi jonkinasteista budjetointia on hyvä tehdä. Kaikkien budjetti ei välttämättä kanna Exceliin tai vaikkapa Pennoon asti, mutta ainakin alustavaa mielessä tapahtuvaa sorttausta kannattaisi tehdä rahan määrän hahmottamiseksi.

Mentaalitilinpidon luonteeseen kuuluu myös ymmärrys siitä, että eri lähteistä tulevaa rahaa kohdellaan ja käytetään eri tavoin – ikään kuin eri rahat olisivat jotenkin erilaista käyttöä varten. Tästä lisää seuraavassa kappaleessa.

Mentaalitilinpidon varjopuoli rahakäyttäytymisessä

Kaching – 400 euron bonus! Jes! Nyt lähdetään shoppailemaan.

Mä saan 3000 euron veronpalautukset! Mitä tehdään?

Voitin 15 vuoden lottoamisen jälkeen tuhat euroa! Nyt lähdetään ravintolaan syömään koko suvun kanssa.

Jos raha tulee isompana summana ja eri tavoin kuin tavallinen palkka, suhtaudutaan sen käyttöön yleensä hövelimmin. Tämä siitäkin huolimatta, että esimerkiksi veronpalautukset ovat yksilön aiemmin maksamaa ylimääräistä veroa palautettuna. Tai että lottoaminen ja muut uhkapelit olisivat vieneet ihmisen elämän aikana jo huomattavia määriä rahaa. Tai että vakuutusyhtiö korvaa rikkoutuneen muutaman sadan euron laitteen ja tämä tuntuu hyvälle – ja samalla unohdetaan, että yhtiölle on maksettu vakuutusmaksuja useiden tuhansien eurojen edestä asiakkuuden aikana.

Myös eri maksuvälineillä maksettaessa rahaa käytetään eri tavoin: ihmiset kuluttavat avokätisemmin maksaessaan luottokortilla. Tämä siis verrattuna pankkikorttiin ja käteiseen (johon liittyy myös ilmiö “maksamisen kipu” kun joutuu antamaan pois fyysistä omaisuuttaan). Tähän samaan kategoriaan voidaan todennäköisesti rinnastaa myös erilaiset kulutusluotot, osamaksut ja muut lainat. Niiden käyttö ei tunnu samalta kuin se, että maksaisi tyystin “omasta rahasta” kuten tilillä makaavaa valuuttaa usein ajatellaan. Entäpä miltä tuntuu käyttää hotellin minibaaria ja kylpylän juomatiskiä, kun luottokortin tiedot on jo annettu? Onko tuotteiden hinnoilla kovasti väliä?

Tämän tekstin tarkoitus on vähintään herätellä omaa käyttäytymistä: onko maksukäyttäytymisesi sinulle tietoinen ja järkevä valinta vai toimitko rahalaitoisten ehdolla? Tätä kannattaa ainakin miettiä erilaisissa kulutustilanteissa.

Video!

Pitihän tästäkin aiheesta löytää video. Laadun tarjoaa Dan Ariely. Mukavaa lauantain jatkoa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.