Tämänviikkoinen valintamuotoilun ilmiö on tappiokammo (eng. loss aversion). Kirjoitukseni otsikko pyrki kuvaamaan sitä tunnetta, jonka ilmiö aiheuttaa. Tiivistetysti ilmiö tarkoittaa sitä, että tutkimusten mukaan menettäminen (tappio) satuttaa ihmistä noin 2,5 kertaa enemmän kuin mitä saman asian saavuttaminen (voitto). Ilmiötä ovat ensimmäisenä tutkineet jo edesmennyt Amos Tversky ja aiemmissa kirjoituksissa tutuksi tullut Daniel Kahneman. Voit lukea heidän 1979 tutkimuksensa tästä.
Miten ilmiö näkyy arjessani?
Kuvittele ensin tilanne, jossa pomosi soittaa sinulle ja kertoo olevansa erittäin tyytyväinen tämän kuukauden työpanokseesi. Hän on päättänyt palkita sinut 400 € bonuksella. Jes! Mitä kaikkea sillä voikaan tehdä?! Pari laskua oli jäänyt rästiin, piti ostaa lapselle talvihaalari ja olisi kiva käydä jossain mukavassa ravintolassa tällä ekstrarahalla. Rahahuolet ovat hetkeksi ohi.
Kuvittele sitten tilanne, jossa palkanlaskenta soittaa sinulle ja ilmoittaa sinun saaneesi viime kesän lomapalkkaan ylimääräistä lomakorvausta teknisen virheen vuoksi. Tästä syystä he joutuvat perimään sinulta 400 € seuraavasta palkasta. Maksua ei voi jyvittää muille palkkaerille. €%&/#€”!”€#”!!!!!!! Tämä oli se palkka, josta piti ostaa joululahjat ja käydä vielä perheen kanssa kivalla ravintolaillallisella.
Jos olet tilastollista keskiarvoa, jälkimmäinen skenaario tuntuu huomattavasti voimakkaammin. Rahan saaminen on todella kiva juttu, mutta saman summan menettäminen ei ole vain todella huono juttu, vaan huomattavasti ärsyttävämpi. Vaikka et välttämättä saa yllättäviä bonuksia, monelle läheinen esimerkki on varmasti veronpalautukset vs. “mätkyt”. Suurien mätkyjen maksaminen kiristää varmasti – vaikka syy mätkyissä olisikin vain heikosta arviostasi vuoden tuloista tai epäonnistuneesta veroprosenttikikkailusta. Voit tutustua tappio-voittokäyrän epäsuhtaisuuteen tästä.
Miten ilmiötä kannattaisi hyödyntää valintamuotoilussa?
Tappiokammiota kannattaa käyttää silloin, jos halutaan sitouttaa. Yhdysvalloissa on yritetty kouluissa saavuttaa parempia oppimistuloksia kokeilemalla opettajille erilaisia tulospalkkausjärjestelmiä. Opettajien motivointi bonuksilla ei ole kuitenkaan tuottanut toivottuja tuloksia. Ovatko opettajat immuuneja taloudellisia kannustimille vai onko kannustimet laadittu puutteellisen näkemyksen varaan ihmisten käyttäytymisestä?
Chicagon peruskoulun opettajien parissa toteutettu laaja tutkimus osoitti, että kun tulospalkkausjärjestelmässä hyödynnetään tappiokammoa, alkaa tuloksia syntyä. Tehdyssä tutkimuksessa opettajille annettiin lukuvuoden alussa palkkio, joka saattoi olla jopa 8000 dollaria. Opettajat tiesivät menettävänsä palkkion, mikäli heidän oppilaansa eivät menestyisi tietyn odotustason mukaisesti.
Etukäteen palkittujen opettajien oppilaat menestyivät parhaiten tutkituista ryhmistä. Yllättäen ne ryhmät, joiden opettajat saivat palkkion lukuvuoden lopussa, menestyivät yhtä huonosti kuin verrokkiryhmä, jonka opettajat eivät saaneet lainkaan kannustinrahaa. Tutkimuksen tulos kyseenalaistaa perinteisen tulospalkkausmallin ja haastaa tarkastelemaan kriittisesti bonusten tehokkuutta myös muilla aloilla. Voit tutustua Fryerin, Levittin, Listin ja Sadoffin opettajatutkimukseen tästä.
Video
Lopuksi vielä mukava video selittämään ilmiö lyhyesti. Mukavaa lauantaita!