Viikko sitten kansainvälinen, tutkijoista koostuva ilmastopaneeli IPCC julkaisi raportin ilmastonmuutoksen tulevaisuudesta. Raportti kuvaili ilmastonmuutoksen erilaisia vaikutuksia, riippuen siitä lämpiääkö maapallo 1,5 °C vai 2 °C teollistumista edeltäneestä aikakaudesta. Jos hiilidioksipäästöjä vähennetään tuntuvasti, on nousu vain 1,5 asteeseen todennäköisempää. Puolikkaalla asteella eri laskelmissa on merkittävä ero: jyrkempi lämpötilannousu tuottaa esimerkiksi merkittävämpää kuivuutta, sademäärien vähentymistä, merenpinnan nousua, lajien vähentymistä ja sukupuuttoja sekä epävarmuutta ruoan- ja vedenjakeluun.
Raportti tarjosi jälleen paljon tietoa ilmastonmuutoksen merkittävistä haitoista, mutta silti moni haitallinen toiminta jatkuu yhä ennallaan. Usein lisääntynyt tiedon määrä ei johda yhtä suureen toiminnan määrään. Valintamuotoilu ymmärtää tämän ongelman aikomuksen ja toiminnan välisenä kuiluna (esim. Milkman, Rogers & Bazerman 2008). Kuilun toisella puolella ihmiset tietävät, miten heidän pitäisi toimia, mutta toisella puolella he silti toimivat kuten haluavat. Valintamuotoilu tarjoaa keinovalikoimia, joiden avulla voidaan pienentää kuilua eli auttaa ihmistä toimimaan ilmastomyönteisemmin.
Tee vaihtoehtojen käyttämisestä helppoa
Pari päivää sitten julkaistussa HS:n artikkelissa kerrottiin Nature-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan länsimaalaisten pitäisi vähentää 90 % lihansyöntiään nyt heti paikalla. Jos tätä tietoa halutaan ohjata suoraan kulutukseen, tulisi vaihtoehtojen (esim. artikkelissa mainitut pavut, palkokasvit, siemenet ja pähkinät) valinnasta tehdä helpompaa ja näkyvämpää. Lihaa korvaavien tuotteiden tulisi olla aktiivisesti esillä medioissa ja resepteissä, jolloin hyödynnetään saatavuusheuristiikkaa: kun henkilö miettii, mitä tekisi ruoaksi, pääraaka-aineeksi juolahtaa ensimmäisenä vaikkapa kikherneet jauhelihapaketin sijaan. Jos koko teollistunut ja kaupungistunut aikakautemme ruoanlaitto on nojannut jauhelihapakettiin, maitoon ja kananmuniin (makaronilaatikkoon, lihapulliin, jauhelihapihveihin, lihaperunasoselaatikkoon jne.), tulisi helppoja vegereseptejä saattaa tavallisten ihmisten arkeen näkyväksi jo kaupoissa valmiiden reseptien ja tietoiskujen kera.
Varmaan jopa helpoin olisi aloittaa siitä, miten ja millä korvata jauheliha itselle tuttuihin resepteihin, koska me suomalaiset kulutamme jauhelihaa päivittäin huikeat 110 000 kiloa IL:n mukaan. Jauhelihan lisäksi tarvittaisiin näkyvämpiä ja maistuvampia mutta myös edullisia korvikkeita kananmunille ja maidolle, jotta ilmastomyönteisemmät tuotteet tulisivat tutuiksi myös niille, joilla on kiire ja muutakin ajateltavaa arjessa. Esimerkiksi papuvalmisteen vieressä olisi helposti huomattava infolappu: “kuumenna pannulla ja käytä jauhelihan tavoin”. Lisäksi tuotteiden sijoittelulla kaupassa on merkittävä vaikutus: Vegevaihtoehtojen tulisi olla huomattavasti helpommin saatavilla kaupoissa. Ilmastolle haitallisempien tuotteiden saamiseksi tulisi aina nähdä enemmän vaivaa (kaupan perällä ja ylähyllyllä). Ilmastolle haitallisempien tuotteiden valikoiman tulisi olla kapeampi. Nämä kuitenkin vaativat vankkaa yhteistyötä myös kauppiaiden, myymäläpäällliköiden, ruoantuottajien ja jopa politiikantekijöiden kanssa.
Muista kasviksesi
Mietipä vakioruokakauppasi ostoskärryä, jossa on valmiiksi jaettu osiot kahteen: toiselle puolelle laitetaan hedelmät ja vihannekset ja toiselle puolelle kaikki muu. “Lautasmalli” ostoskärryissäsi! Mikä parempaa, sellainen on jo keksitty. Koska kyse on valintamuotoilusta, ei kukaan pakota ketään jakamaan ostoslistaa tasan HeVi-osastolle ja muille. Tällaisilla kärryillä voidaan kuitenkin ohjata valintoja kohti parempaa ja jaoteltu kärry muistuttelee vihannesten ja hedelmien olemassaolosta. Tällainen idea voisi toimia varsinkin, jos kärryn HeVi-puoli tehdään näkyväksi vaikkapa väreillä, kuvilla ja jopa eri materiaaleilla. Lisäksi kärryn sisältöhän on kaikille näkyvä, jolloin muut asiakkaat näkevät, onko kärryssä sitä mitä pitäisi. Tällöin vedotaan myös sosiaalisiin normeihin, mitä yllä olevassa tutkimuksessakin pyrittiin hyödyntämään.
Toisaalta ruokakaupassa hyödynnetään myös ainakin toista valintamuotoilun ilmiötä, joka voi näyttäytyä negatiivisesti ilmastotekojen kannalta: itselleen luvan antaminen (licensing effect, self-licensing). Näin ollen jos ollaan käytetty itsekuria ja tahdonvoimaa eli lapattu korit täyteen kasviksia jo heti kauppareissun alussa hyvän omantunnon varmistamiseksi, kasvaa repsahduksen tai vastakkaisten tekojen todennäköisyys kohti kassoja. Siellähän usein onkin suklaat, karkit, limsat ja muut (onneksi ei sentään lihat ja maitotuotteet!). Ymmärtäen tämä tahdonvoiman repsahdus, voitaisiin kassoille sijoittaa myös vaikkapa enemmän välipalakasviksia, kauramaitoja tai mitä tahansa, jota ihmiset hamuavat pikku nälkäänsä ja joiden ilmastovaikutuksia pohditaan enää hyvin vähän – jos lainkaan – koska halutaan vain äkkiä kotiin syömään ja sohvalle tai harrastusten pariin.
Tässä oli muutama idea vietäväksi lähikauppoihin. Jatkossa tulee lisääkin ilmastotekoja edistävää valintamuotoilua. Miten sinun mielestäsi voitaisiin edistää helppoja ilmastotekoja ruokakaupassasi? Kommentoi alle.